Joskus urapolku ei ala suurista suunnitelmista vaan sattumasta – tai kuten Kaitsu itse sanoo, “vähän niin kuin väkisin pakosta”. Kun hän valmistui koulusta vuonna 1991, Suomi eli pahinta lama-aikaa. Töitä ei ollut helppo löytää, ja Kaitsu teki muutaman vuoden ajan erilaisia hanttihommia. Yksi asia oli kuitenkin jo tuttu – muoviala.
Hän oli ollut kesätöissä muovifirmassa jo 1980–90-lukujen vaihteessa, ja kun kuuli tutun perustaneen oman yrityksen, Kaitsu päätti mennä kysymään suoraan, olisiko töitä tarjolla. Vastaus oli selvä: kiirettä riitti. Siitä alkoi matka, joka vei muovialan tehtävistä toiseen – ja lopulta yli 30 vuoden työuran mittaiseksi.
Työnantajat vaihtuivat, työ pysyi käsissä
Kaitsun ura on kulkenut usean yrityksen kautta. Työnantajat ja firmojen omistukset ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta itse tekeminen pysyi tutun konkreettisena: liimausta, taivutusta, lämpömuovausta, kokoonpanoa – käytännön tuotantotyötä, jossa kädenjälki näkyi.
Välillä hän ehti myös myynnin pariin, mutta tuotannon monipuoliset tehtävät vetivät puoleensa. “Työ oli niin vaihtelevaa, ettei yksikään päivä ollut samanlainen”, Kaitsu kuvaa. Juuri vaihtelu ja tekemisen kirjo ovat olleet hänen työnsä suola.
Parasta on ongelmanratkaisu – ja se hetki, kun ratkaisu löytyy
Kaitsun puheessa toistuu yksi teema: työssä oppi joka päivä. Usein eteen tuli täysin uusia toteutuksia, joita ei voinut tehdä “valmiilla kaavalla”. Silloin työ ei ollut pelkkää suorittamista, vaan oman ajattelun ja osaamisen käyttämistä.
Hän naurahtaa, että välillä vaadittiin lähes mahdottomia – ja joskus vasta tekemisen aikana huomasi, ettei jokin idea ollutkaan niin “helppo juttu” kuin ensisilmäyksellä näytti. Silti juuri se teki työstä kiinnostavaa: keksiminen, kokeileminen ja käytännön ratkaisut.
Ja usein paras oivallus syntyy silloin, kun ei enää yritä väkisin. Asian voi jättää hetkeksi, tehdä jotain muuta – ja sitten yhtäkkiä se kirkastuu.
Vantaa ja vuosien muutokset
Kaitsu tuli Aikolonille yritysjärjestelyjen kautta. Hän mielestään Vantaan yksikössä arki on pysynyt pitkälti tutunlaisena, vaikka yrityksessä on tapahtunut paljonkin kasvua: henkilöstöä on tullut vuosien varrella reilusti lisää. Kun Kaitsu aikoinaan aloitti, porukka oli pieni – nyt ympärillä on huomattavasti suurempi yhteisö.
Hän nostaa esiin myös sen, että kahden toimipisteen arjessa on oma harminsa: kaikki eivät koskaan ehdi tutustua toisen yksikön ihmisiin. Yhteiset juhlat ja tapahtumat ovatkin olleet tärkeitä hetkiä, jolloin kasvot ja nimet ovat tulleet tutuiksi.
Mieleenpainuvimmat hetket – juhlat ja yhteishenki
Kun Kaitsulta kysyy, mikä työuralta nousee erityisenä muistona esiin, vastaus löytyy lopulta yhteisistä hetkistä. Hän mainitsee erityisesti Aikolonin 30-vuotisjuhlat – tapahtuman, josta moni muukin on puhunut lämmöllä. Hyvä tunnelma ja yhdessä tekemisen fiilis ovat jääneet mieleen.
Ja juuri ihmiset nousevat Kaitsun vastauksissa kerta toisensa jälkeen tärkeimmäksi: “Kaikki ovat olleet tosi kivoja ja ystävällisiä. Kaikkien kanssa on tullut toimeen.”
Kiitos – ja parempia aikoja kohti
Jatkosta hän puhuu rehellisesti ja maanläheisesti, tärkeintä on edetä päivä kerrallaan. Harrastuksista hän mainitsee moottoripyöräilyn. Hän ja puoliso ovat tehneet joitakin reissuja, vaikka matkantekoon on mahtunut myös epäonnea ja vastoinkäymisiä.
Lopuksi Kaitsun viesti työyhteisölle on lämmin ja selkeä –kiitos ja hyvää jatkoa. Hän toivoo ennen kaikkea parempia aikoja – että työtilanne ja näkymät vahvistuvat ja arki helpottuu. “Kaikista parasta jatkoa toivon kaikille.”
Aikolonin ja koko henkilökunnan puolesta lämmin kiitos Kaitsulle pitkästä työurasta, osaamisesta ja hyvästä yhteishengestä.